Multippeli Myelooma

Maaliskuisena aamuna vuonna 2019 kirjailija ja taiteilija Krista Launonen heräsi korvatulehdukseen. Korvatulehduksessa itsessään ei ollut mitään ihmeellistä, mutta tulehduksen jälkeen Launosta vaivasi jatkuva pahoinvointi ja oksentelu, jota kesti yli kuukauden. Tuon kuukauden ajan hän ravasi eri lääkäreillä ja hoitolaitoksissa etsien selitystä erikoisiin oireisiinsa.

”Aluksi oireisiini ei uskottu, tai niitä ei otettu todesta. Kunnes sitten menin niin huonoon kuntoon, että eräs lääkäri otti minut tosissaan ja pääsin kiireellisenä päivystykseen”, Launonen kertoo.

Päivystykseen päästyään Launonen oli usean päivän ajan HUS:n osastolla tietämättä, mikä häntä vaivaa. Lääkärit olivat aluksi yhtä ymmällään, ja yrittivät selvittää tilannetta erilaisin tutkimuksin.

Viidentenä osastopäivänä Launonen sai tietää, että hän sairastaa multippelia myeloomaa, joka on melko harvinainen veren ja luuytimen plasmasolujen syöpä. Se on sairaus, joka todetaan noin 400 henkilöllä vuosittain Suomessa.¹


Shokkivaiheesta ja sairauden sisäistämisestä tilanteen hyväksymiseen

Diagnoosin kuuleminen oli aluksi shokki, niin Launoselle kuin hänen perheelleen. ”Ensimmäinen asia, jota mietin, oli miten kerron tästä lapselleni. Hän oli silloin 7-vuotias, ja hän oli menettänyt tätinsä muutama vuosi aikaisemmin, joten kuolema ja suru olivat perheessämme yhä läsnä”, Launonen kertoo.

Multippelin myelooman elinajanennuste diagnoosin jälkeen vaihtelee, mutta keskimääräinen elinajanodote on alle 65-vuotiailla noin 7 vuotta. Launonen halusi tietää oman ennusteensa lääkäriltä heti, kun se oli mahdollista: ”Kiskoin lääkäriltä tosi nopeasti diagnoosin jälkeen tiedon siitä, kuinka paljon minulla on elinaikaa. Varmistin asian myös toiselta lääkäriltä seuraavana vuonna, ja molemmat sanoivat saman, eli diagnoosista 7–8 vuotta.”

Diagnoosin jälkeen koko Launosen perhe eli monta kuukautta shokkivaiheessa. Ensin he yrittivät ymmärtää, mistä oli kyse. Seuraavaksi oli aika hyväksyä diagnoosi ja todeta, että koko perheen elämä on lopullisesti muuttunut.

”Myös lapsi on vuosien varrella kasvanut ja olemme puhuneet aiheesta enemmän. Jos hän on ollut huolissaan, olen sanonut aina, että tässähän minä yhä olen, käyn töissä, nauran ja olen oma itseni – ei mitään hätää”, Launonen sanoo hymyillen.

Niin kauan, kun on elämää, on myös toivoa

Launosen sairastumisesta tulee pian täyteen viisi vuotta. Päiviä, kuukausia tai vuosia hän ei omien sanojensa mukaan laske, vaan koittaa nauttia elämästä täysillä tässä hetkessä – siinä missä myelooman aiheuttamat oireet, kuten väsymys ja kivut, antavat myöden. Suurta iloa ja voimaa hän saa eri muodoissa tekemästään taiteesta.

”Teen tällä hetkellä monenlaisia asioita, olen muun muassa kirjoittanut tietokirjoja, maalaan, opetan maalaamista ja muitakin aineita sekä teen taidehistoriallista tutkimusta”, hän sanoo.

Launosen sairauden tila on tällä hetkellä stabiili, ja häntä kannattelee eteenpäin toivo uusien lääkevaihtoehtojen tarjoamista mahdollisuuksista: ”Olen ymmärtänyt, että myelooma on yksi niistä syövistä, joiden hoito kehittynyt valtavasti viime aikoina. Luotan siihen, että vielä tulee jotain uutta, mitä pääsisi kokeilemaan.”

Toisaalta sairastumisen jälkeen Launonen on omaksunut asenteen, jossa hän ei jätä toivomiaan asioita tulevaisuuteen, vaan tekee ne nyt.

”Olen saanut hirveän hyvän elämän ja elänyt täysillä, varsinkin nämä vuodet diagnoosin jälkeen. Olen saanut palata siihen omaan arkeen, mitä elin ennen sairastumista. Siitä syystä nautin jokaisesta hetkestä – tästäkin. Toivoa on aina, niin kauan kun on elämää”, hän sanoo runollisesti.